Aurinkoranta erämaan armoilla

Meillä on ollut tapana käyttää sanontaa erämaan armoilla hyvin monella tavalla. Joskus olemme todella sitä olleet, erityisesti kun tuuli oli viedä telttamme ja hyvä ettei meitä itseämme kerran käsivarren vaelluksella. Erämaan armoilla olemme olleet myös silloin, kun on täytynyt juoda kuohuviinia tuulensuojassa halkopinon takana omassa pihassa. Tänään sen armoille joutui Malaguetan ranta.

Mainingit olivat aika mahtavia jo aamusta. Oli kuitenkin aurinkoista ja lämmmintä, tuulta vain nimeksi. Tuntui hassulta katsella rantaan vyöryviä aaltoja, ei voinut käyttää sanontaa meri myrkskyää.
Päivän mittaan sää kuitenkin muuttui hyvinkin hitaasti, mutta varmasti. Iltapäivän alussa seurasimme risteilijän epätoivoista yritystä ajaa sisälle satamaan. Se joutui palaamaan merelle ja odottelemaan siellä hieman suotuisampaa tuulta. Jossain vaiheessa se oli kuitenkin kadonnut rediltä ja satamaan näytti tulleen yksi lisää.

Nämä ainakin säästyivät.
Kiitos ripeitten miesten.

Aamullakaan rantavedessä ei ollut näkynyt uimareita. Iltapäivän kovassa aallokossa ja virinneessä tuulessa sen yläpuolella kieppui kaiken maailman varjoilla liitäjiä, myös muutama jolla kiisi hurjaa vauhtia aina vain kasvavassa aallokossa. Harvat rannalla aurinkoa ottaneet häipyivät laineiden vyöryttäessä vettä kauan rantaviivasta. Jossain vaiheessa myös aurinkovarjot ja penkit olivat joutua veden vietäviksi. Onneksi miehet tarttuivat toimeen ja kantoivat kalusteet suojaan. Rantatuolien vuokraajaa en kantajien joukossa nähnyt, mutta tunnistin ainakin yhden siringuito Mamin työntekijöistä. Kiitos noille miehille. Ilman heitä kaikki aurinkovarjot ja laverit taitaisivat nyt vyöryä edestakaisin aaltojen ruhjottavina.

Nyt on ilta pimennyt, aallot pauhaavat edelleen, sade lyö ikkunaan ja äsken jyrähteli jopa ukkonen. Rantaviiva on edelleen erämaan armoilla. Ja ehkä vähän tämän talon asukkaatkin: ainakin yksi rappukäytävän ovilaseista räsähti äkkinäisessä vedossa rikki illansuussa, aikamoinen helinä.